Lapsenpelastajia käännyttämässä (Toimintatarinoita, osa 1)

Alla nimimerkki Lappajan mietelmiä CRYOn Pelastakaa Lapset ry:n kanssa järjestämästä yhteispeli-illasta torstaina 27.3. Kirjoitus aloittaa samalla sarjan blogiviestejä, joissa esitellään CRYOn mennyttä ja tulevaa toimintaa, ja valotetaan peliharrastusta myös yhteydenottoa vasta harkitseville, potentiaalisille yhteistyökumppaneille. Mikäli olet haaveillut pelitapahtuman järjestämisestä, muttet oikein tiedä mistä aloittaa, tai haluaisit yksinkertaisesti paikalle pelejä/pelinjohtajia meidän kauttamme, älä epäröi ottaa yhteyttä CRYOn hallitukseen (hallitus@cryo.fi) tai suoraan tapahtumavastaava Tanjaan (tanja.tourunen@gmail.com).

----------------

CRYO sai kutsun tulla esittelemään roolipelaamista Pelastakaa Lapset ry:n vapaaehtoisten virkistysiltaan. Luonnollisestihan meidän aktiiviset jäsenemme vastaavat kutsuun ja lähetimme neljä pelinjohtajaa paikalle vetämään pelejä ja esittelemään CRYO:a sekä Kuudetta rinkiä siinä sivussa. Aikaa oli varattuna yhteensä kolmisen tuntia ja pelaajat olivat enimmäkseen ensikertalaisia, joten ajan suhteen voisi tehdä tiukkaa. Mutta hyvällä suunnittelulla ja työnjaolla saa paljon aikaiseksi.

Aloitimme illan kahvittelulla ja esittelemällä roolipelaamista, CRYO:a ja Kuudetta rinkiä. Mutta kuten aina keskustelu rönsyilee ja puhuimme myös pelikasvatuksesta ja 26 tuntiseksi venyneestä roolipelisessiosta. Tässä vaiheessa saattoi vain toivoa ettemme säikyttäneet emäntiämme ja isäntiämme liiaksi.

Iltaa varten olimme suunnitelleet viisi pelivaihtoehtoa, joista vedimme ne, joihin löytyi tarpeeksi kiinnostusta. Tarjolla oli ritariseikkailu Kuningas Arthurin hengessä, perusfantasiaa, scifiä Star Wars:in muodossa, sotaa 3:16:n riveissä ja outouksia Oulussa. Mainospuheiden, pienen miettimisen ja muutaman nopanheiton jälkeen saimme muodostetuksi kolme peliryhmää: ritarit, fantasian ja outouksia Oulussa. Oma ryhmäni löysi pelipaikkansa toisesta huoneesta kerrosta ylempää, joten voin kertoa vain oman ryhmäni tapahtumista. Toisaalta pääsimme istumaan pehmeille nojatuoleille, mikä on aina plussaa.

Koska kyseessä olivat ensikertalaiset, pyrimme pitäämään systeemit mahdollisimman yksinkertaisina. Siitä huolimatta hahmolomakkeen luku voi olla mahdotonta, jos se sattuu olemaan väärällä kielellä. Englannin kieli kun ei välttämättä ole jokaikisellä hallussa. No pikaisten käännösten ja entisestään kevennetyn systeemin ansiosta peli pääsi kuitenkin alkamaan.

Kuten arvata saattaa, oli alku varovaista ja epäröivää. Savon murretta viäntävä noita-akka sai kuitenkin jo hymyn suupieliin ja äkkinäinen ei uskoisi, kuinka pelottava ruokakomero voi olla. Oivallus, että kaappia tonkiva hevonen etsii jotain, toi sen lopullisen vapautumisen tunteen. Kohta kyseessä olikin kuin mikä tahansa pelaajaporukka, kun löytyneitä tunnistamattomia aineita testataan kaatamalla niitä aarrearkun päälle.

Onnellisen lopun jälkeen (tosin yksi koukku jäi vielä) oli hyvä kysellä tunnelmia ja kokemuksia. Hauskaa oli kuulemma ollut ja olisi tehnyt mieli jatkaa. Myös kampanjan mahdollisuus ja sellaisen potentiaali lasten ja nuorten kanssa tehtävässä työssä huomattiin. Mainittakoon, että myös GM nautti pelinvetämisestä. Siinä ei tosin liene mitään ihmeellistä.

Muiden pariin palattuamme keskutelimme hieman lisää kokemuksesta. Kaikilla tuntui olevan positiivinen fiilis päällä. Onnistunut ilta siis.

-Lappaja

----------------

Nyyppien peluutuksesta

Täytyy kyllä sanoa, että Lappajan pelistä tulleet "nyypät" puhui kyllä loppukahveilla ihan konkariropeltajatyyliin ja vaikuttivat keiltä hyvänsä Maraconissa ensipelikokemukseensa ihastuneilta tulevilta harrastajilta! :D
Ei muuta kuin harrastuksen ikäjakaumaa laajentamaan siis. Mitenkähän nuo vanhainkodit ottais meiät vastaan...? ;)